lauantai 4. kesäkuuta 2011

Avaimen kääntelyä

Kuvissa oma levittimeni kuvattuna ennen leikkausta. Tällä hetkellä suuni ei tuohon mittaan aukea. Kitalaessa olevan osan keskellä näkyvään reikään minun olisi tarkoitus työntää saamani "avain" aamuin illoin ja kääntää sitä niin kauas taakse kuin mahdollista. Torstaina aamulla aktivoin levityskojeeni ensimmäisen kerran reikään laitettavaa avainta kääntämällä. Tekniikan suhteen olen vähän epävarma, sillä oikojahammaslääkäri näytti minulle toimenpiteen ainoastaan levittimen ollessa vielä suun ulkopuolella. Nyt kojeen ollessa kitalaessa kiinni ensimmäinen ongelma on näkyvyys, kun suu ei aukea juuri senttiä enempää, eikä koskaan voi olla oikein varma, onko avain tosiaan levittimen reiässä vai ei. Myös kääntämisen tekniikka on hieman erilainen nyt, kun koje on suun sisäpuolella, eikä varren kääntämiselle jää kovinkaan paljon tilaa. Vaikka yläleuan levitys avainta kääntämällä kuulostaakin väkivaltaiselta, kääntäminen ei aiheuta ollenkaan kipua, ainoastaan jonkinlaisen paineentunteen, joka toivottavasti kertoo siitä, että jotain tosiaan tapahtuu.

Perjantaina aamulla kävin kontrollissa leikkauksen tehneen suu- ja leukakirurgin vastaanotolla. Hän väitti, että levitystä on jo tapahtunut, vaikka itse en olisi siitä niinkään varma. Etuhampaat eivät ainakaan tunnu erkaantuneen toisistaan, vaikka olen kääntänyt avainta jo yhteensä kolme kertaa. Eipä niiden väliin nyt vielä varsinaista rakoa olisi pitänyt tullakaan, mutta olisin toivonut jo näkeväni edes jotain eroa alkutilanteeseen. Täytynee vain käännellä kärsivällisesti. Seuraavien viikkojen ohjelmassa onkin melkein pari käyntiä viikossa TYKS:n suusairauksien poliklinikalle. Näillä käynneillä seurataan levityksen etenemistä nyt sen kriittisimmissä vaiheissa eli ensimmäisen kahden-kolmen viikon aikana. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, en malta odottaa, että rako etuhampaideni väliin alkaa ilmestyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti