Kotona taas

Pääsin kotiin sairaalasta jo eilen puolilta päivin. Minut kotiutti operaation tehneen kirurgin sijaan suu- ja leukakirurgian päivystäjä, joka totesi, että ei noin hyväkuntoista ihmistä kannata sairaalassa pitää. Siispä jätin ilomielin hyvästit TYKS:n korvaklinikan vuodeosastolle ja kamalille sairaalavaatteille, jotka eivät todellakaan voi sopia kenellekään. Kotiutuspäivänä sain vielä kortisonipistoksen kankkuuni sekä ohjeistuksen purskutella aamuin illoin klooriheksidiiniä sisältävällä suuvedellä viikon ajan suun desinfioimiseksi. Nestemäistä dieettiä minun täytyy noudattaa ainakin parin viikon ajan.

Tilanne eilen kotiuduttuani eli päivä leikkauksen jälkeen näytti tältä. Turvotus näkyy ulospäin yllättävän vähän siihen nähden, miten paljon kasvoja kiristää. Varsinkin vasempaan poskeen on tullut mustelmaa, ja posket ovat muutenkin ihanan pyöreät. Nenä on myös turvotuksesta johtuen hieman leveämpi ja pystympi kuin ennen leikkausta. Eilen aamulla nenästä vuoti vielä hieman verensekaista eritettä, sen jälkeen ei ole vuotanut mitään. Tänään turvotusta on tuntunut olevan melkein eilistäkin enemmän. On vapauttavaa, ettei tarvitse aamuisin meikata, kun tietää jo muutenkin näyttävänsä kauhealta. Nukuttuani yön yli turvotus oli kaiken lisäksi valahtanut ylöspäin silmänalusiin asti, jolloin silmienkin alle tuli melkoiset poimut. Päivän mittaan turvotus valui kuitenkin takaisin alas poskille, joten loppujen lopuksi kehtasin lähteä kaupungille maa-artisokkakeittolounaalle. Siihen nähden, että minulle on juuri tehty Le Fort I -osteotomia, vahinkoa on mielestäni kuitenkin yllättävän vähän!

Levein hymy, jonka saan tällä hetkellä aikaiseksi. Pelkään vaikuttavani hieman töykeältä erinäisissä julkisissa paikoissa asioidessani, kun suupieleni eivät yksinkertaisesti nouse tämän enempää. Saatan myös vaikuttaa hieman totiselta kaikkien yhden ilmeeni kera.