Tapasin viime keskiviikkona kirurgini sekä oikojahammaslääkärini ja hänen ohjaajansa, jotka laativat minulle alustavan leikkaussuunnitelman. Leikkauspäiväksi on varmistunut tiistai 4. joulukuuta, jolloin minun pitää ilmaantua paikalle klo 7.45. Tämänviikkoisella käynnillä kirurgi hammaslääkärikollegojensa kera tarkasteli minusta otettuja kasvovalokuvia ja teki kasvoistani muutamia mittauksia, joiden perusteella päädyttiin seuraavanlaiseen leikkaussuunnitelmaan: yläleuan siirto eteen 4-5 mm, yläleuan nosto takaa ylös 3-4 mm ja alaleuan siirto eteenpäin tähän purenta-asemaan, arviolta 5 mm.
Lisäksi kirurgi kävi kanssani ylä- ja alaleuan leikkaustekniikan läpi mainiten ulkonäön muutoksista ja mahdollisista komplikaatioista. Yläleuan siirrolla eteen on tarkoitus parantaa sivuprofiilia, sillä minun tapauksessani kumpikin leuka sijaitsee melko takana, mikä saa puolestaan nenäni vaikuttamaan entistä suuremmalta. Yläleuan takanosto puolestaan sulkee avopurennan. Alaleuan siirrolla tuodaan sitten alaleuka eteenpäin niin paljon kuin uusi yläleuan sijainti vaatii. Minulla on jo valmiiksi alaleuka takana, ja kun yläleukaa sitten siirretään eteenpäin, saatetaan alaleukaa joutua tuomaan eteenpäin vielä enemmän. Lopputuloksena tullee olemaan nykyistä harmonisempi profiili. Lisäksi molempien leukojen eteenpäin tuominen avartaa ilmatietä, mistä syystä se tunnetaan myös "uniapnealeikkauksena". Uniapneaa minulla ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta leikkauksen ansiosta senkin riski pienenee sitten iän ja kilojen myötä.
Komplikaatioista kirurgi mainitsi seuraavat asiat: yläleuan siirrossa saatetaan joutua uhraamaan kuutoshampaan
juuri, mikäli titaanilevyjen ja -ruuvien sijoitus ei ole muuten mahdollista. Tästä
selvitään yleensä juurihoidolla. Nenän väliseinä voi yläleuan leikkauksen seurauksena vinoutua ja
aiheuttaa jälkeenpäin ongelmia, minkä vuoksi se saatetaan joutua myöhemmin
suoristamaan operaatiolla. Alaleuan siirron yhteydessä on mahdollista,
että alaleuanluun sisällä kulkeva tuntohermo katkeaa, ja siinä tapauksessa toinen
puoli alaleuasta on lopun elämää tunnoton. Eiköhän sen kanssa kuitenkin pystyisi elämään.
En oikein osaa päättää, pelkäänkö leikkausta vai odotanko sitä innolla. Ehkä vähän molempia.
Lääketieteen opiskelijan ajatuksia avopurennan korjausprojektin varrelta.
Moi!
VastaaPoistaSulla ei ole enään kovin montaa viikkoa leikkaukseen! Tsemppiä kovasti siihen :)
Olisi kiva, jos sitten krijoittelisit leikkauskesta tarkemmin, jälkitoimenpiteistä ym. Kovasti niitä aina pohdin, mutta kun ei oikein mistään löydy tietoa eikä lääkäreillä ole aikaa kertoa.
Mä niin ymmärrän nuo viimeiset lauseet. Mulla on ihan sama juttu. Leikkaus on tällä tietoa sittenkin vasta loppukeväästä tai sitten heti alkusyksystä, mutta sekin voi vielä muuttua kun alkuperäinen suunnitelmahan oli myös ennen joulua. Odotan sitä tosi innolla, koska tiedän että sitten saan ns. "normaalin leuan" ja profiilin (mun blogista voit käydä katsomassa kuvia:). Sitten ei tarvitsis enään vältellä olemasta kasvot sivuttain kehenkään päin. Ja odotan myös, että sitten ei ehkä enään olisi näitä päivittäisi leukanivelkipuja.
Toisaalta sitä kuitenkin jännittää ja vähän jopa pelkääkin. olen mä jo pari kertaa miettinyt, että mihin mä olen taas suostunut, mutta sitten kun ajattelee että on pieni mahdollisuus että mun leukakivut loppuu kokonaan niin eiköhän sitä sen takia sitten kärsi. Kivut on kyllä se jota kaikkein eniten jännitän.
Olen muistaakseni joskus aiemminkin kommentoinut sulle jotakin ja silloin taisin valittaa etten tiedä yhtään, että koska leikkaus olisi ja poistetaanko vielä hammasta jne. Tuon tarkemmin hammaslääkäri ei vieläkään osannut sanoa, mutta nyt aion taas 5.pv kysyä että osaisiko se yhtään tarkemmin sanoa (että tiedän miten järjestelee koulu ja työasioista jo), koska nyt on se yksi hammas poistettu, kun juri sen poistoajankohdasta ei ollut tietoa niin ei pysytnyt tarkemmin sanomaan :)
Tsemppiä!! :)
Moi Finde!
PoistaTodellakin, leikkaukseen tänään 9 päivää. Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan! :) Itse leikkausta enemmän olen kyllä alkanut pelätä sitä, että leikkaus jostain syystä viivästyisi. Se olis kauheeta, kun olen henkisesti valmistautunut tähän jo niin kauan ja järjestellyt koko elämäni sen mukaan. Kerron leikkauksesta ja sen jälkitoimenpiteistä tarkemmin sitä mukaa kun niitä itse koen eli toivottavasti pian. :) Opiskelujen ohessa ei myöskään valitettavasti ole ollut liiemmin aikaa päivitellä blogia.
Tosi kiva blogi sulla, täytyykin lueskella tarkemmin paremmin ehtiessäni. Mahtavaa, että olet löytänyt liikunnan ilot. :) En löytänyt äkkiseltään sivuprofiilikuvaa, missä leukasi olisi paremmin näkynyt, mutta tiedän kyllä tunteen itsekin aina takana olevasta alaleuastani kärsineenä. Odotan ihan älyttömästi normaalia leukaa itsekin! Jännää katsella itseään peilistä ja ajatella, että ensi viikko on mun elämäni viimeinen tällä naamalla. Saapa nähdä, uskallanko ensi viikolla päivittää blogia, kun jotenkin pelkään, että mitä useammalle ihmiselle leikkauksesta kerron, sitä todennäköisemmin leikkaus jostain syystä viivästyy. Jotain hullua taikauskoa.
Toivottavasti aikataulu selviää ja pääset pian leikkauspöydälle! Ja tsemppiä urheiluun! :)