torstai 27. joulukuuta 2012

Leukaleikatun joulu

Joulunpyhät menivät sitten tänä vuonna toipumisen merkeissä. Leikkauksesta tuli joulupäivänä kolme viikkoa. Vaikka yleisvointini onkin jo lähes normaali, kasvojen alueen toiminnot, kuten puhuminen ja syöminen, ovat vielä lievästi sanoen hakusessa. Soseutettu dieetti (=pureskelukielto) jatkuu leikkauksen jälkeen kuusi viikkoa, joten joulupöydän antimet tarkoittivat omalla kohdallani kasvissosekeittoa, kotijuustoa, muussattua perunaa sekä lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Näidenkin syöminen tuotti niin suuria hankaluuksia, että syödyt määrät jäivät melko vähäisiksi, mutta kolmen viikon nestedieetin jälkeen jo kahden muussatun perunan syöminen tuotti varsinaisen ähkyn. Muuten päivät menivät lepäillessä ja saunoessa. Peruskuntoa ylläpitääkseni tein joulunpyhinäkin joka päivä koiran kanssa kävelylenkin 15 asteen pakkasessa suojaten alakasvot noin viidellä huivilla, koska pakkasessa tunnoton alahuuli tuntuu jäätyvän totaalisesti ja turpoavan muodottomaksi, vaikkei siinä mitään erityistä näykään.

Näin leveä hymy irtosi 21.12. Pahoittelut kuvanlaadusta, joka on valitettavasti jälleen kerran surkea.
Viime viikon kontrollissa suu- ja leukakirurgian poliklinikalla suun sisäiset ompeleet poistettiin. Huulten vääntely ja suun limakalvojen nipistely tuntui sen verran ikävältä, että vedet lensivät silmistä, mutta onneksi koko homma ei kestänyt kuin minuutin pari. Samalla käynnillä minua neuvottiin aloittamaan "leukajumppa" eli suun avausharjoitukset. Suu avataan äärimmilleen kymmenen kertaa, ja maksimaalinen avaus pidetään 10 sekunnin ajan. Tämä toistetaan kolmesti päivässä, aamuin, päivin ja illoin. Avausharjoitukset ovat leikkauksen jälkeen tärkeitä, jottei tulisi arpikudosta, sillä leikkauksessa on jouduttu irrottelemaan puremalihasten säikeitä. Tästä osaltaan myös johtuu suun avauksen rajoittuneisuus leikkauksen jälkeen.

Tänään kävin jälleen kontrollissa suupoliklinikalla. Ilmoittautuessa en vieläkään onnistu sanomaan omaa nimeäni kuulostamatta siltä, että suussani on kuuma peruna, mutta ilmeisesti nimeni oli ymmärrettävissä. Kirurgin mukaan purentani on mainio, ja suu aukesi 18 mm, huimat kolme millimetriä enemmän kuin viime viikon kontrollissa. Suun avausharjoitukset olivat tuottaneet tulosta, vaikka suun maksimaalinen avaus tuntuukin toivottoman pieneltä. Kysyin kirurgilta vasemman silmäkuopan ala-sisäreunalla ja ala-ulkoreunalla tuntuvista kovista kohoumista, jotka ilmestyivät sinne leikkauksen yhteydessä. Oikealla puolen ei vastaavia kohoumia tunnu. Hänen mukaansa ne ovat yläleukaan kiinnitettyjen titaanilevyjen päät. Niiden sijoittelu hieman vaihtelee anatomiasta riippuen, joten välttämättä ne eivät ole tunnettavissa. Minulla ne siis tuntuvat vasemmalla puolella, mutta mitään muuta haittaa niistä ei kirurgin mukaan ole. Aika siistiä, sanon minä!
Tästä kuvasta näkee, että levyjen päät tulevat tosiaan aika lähellä silmäkuoppaa. Kuva osoitteesta http://www.maxfac.com

2 kommenttia:

  1. Hah, hyvä että löytyy positiivisiakin puolia ;) Ollaan sitten kohta metalliturpia molemmat. Oon miettiny, et onkohan noi sellasia jotka piippaa kun menee lentokoneeseen :D Mulla tuli sellanen kysymys mieleen, että vaivasko sulla jotenkin tuo leuka kun sulla sitä ruvettiin hoitamaan vai oliko se vain oma toive? Nyt kun on pitänyt silmiä avoinna niin tällasia leuattomia näkee itseasiassa tosi paljon, mutta harvalla on mitään hoitoja tehty. Tosin mäkin oon vissin ihan minimiässä vasta tähän, mutta kun husuken lääkärit painosti tänne et hoitoja jo kehiin niin täälläkin sitten pistettiin vipinää kinttuihin. Mulla kun on se nivlerikkokin niin jo pelkästään sen takia leikataan ja tietty mahdollisimman nopiaa.

    NIin ja pakko korjata sen verran, että kun äitin kanssa juteltiin niin olihan se munkin eka kirurgi sanonu et tulis jotkut pikkuarvet myös ulkopuolelle, mutta en itse muistanut. Mulla on kyl sen jälkeen kirurgikin vaihtunut, mutta kai samat periaatteet on, varsinkin kun nykyään oon ihan ylilääkärin potilas ;)
    Leikkauspäivästä ei ole vielä tietoa, kun tossa jouluhässäkän pikku molemmin puoleisen mokan takia yks aika jäi välistä ja siirty taas puolella toista kuukaudella eteenpäin, ja mun tapauskessa kuukauden myöhästyminen ilmeisesti tarkottaa leikkauksen siirytmistä puolella vuodella.. (ainakin viimeks kun kävi näin niin sit ei ollutkaan enään tietoo leikkauskesta..huoh). Tammikuun puoles välis olis aika ja tivailen sitä sitten taas, mutta mulla on ainakin nyt kova luotto siihen että vuoden 13 aikana :) Onhan tässä nyt jo melki vuoden ollut ylhäällä ja melkein puol vuotta alhaalla raudat. Tosin alhaalla on puol vuotta ylimäärästä kun poistettiin sieltä hammas, jonka aukko pitää kuroa sitten umpeen, mutta sen ei pitäis viivästyttää leikkausta :)

    Oho, sori romaanista :D Ps. oon ihan paniikis tosta kun ei saa syödä kun litkuja.. mitä mun lihaksille tapahtuuu!?!? Mulla on tehty enemmänkin operaatioita suun alueelle, mutta niistä on aina selvitty max kahen viikon sosekuureilla ja niissäkin oon aina vähän "edistänyt paranemistani", kun on alkanut ne soseet ottamaan pannuun :D

    VastaaPoista
  2. Ei kuulemma piippaa metallinpaljastimissa, kun ovat titaania. Taisin kysyä sitä joskus kirurgilta :D Purenta vaivasi sikäli, että pureskelu oli muutaman poskihampaan varassa ja syöminen sen takia todella hidasta ja puuduttavaa. Ja viime vuosina mulla on ollut enenevässä määrin kipuja ja särkyjä puremalihaksissa.

    Toivottavasti sunkin leuat saadaan leikattua ensi vuoden puolella, niin pääset metalliturpien kerhoon. Ainakin kuulostaa hyvin edelleen tuo sun oikominen :) Eihän sun lihakset mihinkään katoa, kun kaupoista löytyy nykyään vaikka mitä proteiinijuomia ja -jauheita. Itse vedän joka päivä kaiken muun lisäksi ainakin yhden proteiinijuoman, jossa on 30 g proteiinia. Eikä ole paino pudonnut kolmen viikon litkukuurin aikana kuin kilon, joten haluan ainakin uskoa, että lihakset on tallella. :) Juuri kaupassa katselin jotain soijaproteiinijauheita, jotka ovat siis käytännössä pelkkää proteiinia, ja sellaisia voinee lisätä mihin tahansa soseisiin ja puuroihin ym. Mun pitäis ehkä tehdä postaus nestemäisen dieetin toteutuksesta, mutta en tiedä olenko mikään huikea ravitsemuksellinen esimerkki einesruokineni ja kaupan sokerilitkuineni itsekään :D

    VastaaPoista